Näin yksityisen elinkeinonharjoittajan tulos jakautuu ansio- ja pääomatulona verotettavaksi
Toiminimen tulos eli yritystoiminnan tulojen ja menojen erotus verotetaan lähtökohtaisesti ansiotulona yhdessä yrittäjän muiden mahdollisten ansiotulojen kanssa. Jos toiminimen yritystoimintaan on kuitenkin kertynyt varoja, kuten esimerkiksi koneita, kalustoa, omistettu liiketila tai arvokas tuotevarasto, toiminimen tuloksesta pääomatulona voidaan verottaa korkeintaan 20 prosenttia vastaava osuus nettovarallisuudesta.
Yksinkertaistettu esimerkki:
Toiminimen tulos on 20 000 euroa ja elinkeinotoiminnan nettovarallisuus 2000 euroa. Tuloksesta enintään 400 euroa (eli 20 prosenttia 2000 eurosta) voidaan verottaa pääomatulona. Loppuosuus eli 19 600 euroa verotetaan ansiotulona.
Halutessaan yrittäjä voisi elinkeinotoiminnan veroilmoituksella vaatia, että pääomatulona verotettava osuus nettovarallisuudesta pudotetaan 10 prosenttiin tai 0 prosenttiin. Jälkimmäisessä tilanteessa koko tulos verotettaisiin ansiotulona.
Miten toiminimen nettovarallisuus lasketaan?
Toiminimen nettovarallisuus saadaan selville, kun elinkeinotoiminnan varoista vähennetään elinkeinotoiminnan velat. Sen jälkeen nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksetuista palkoista. Palkkaosuus ei koske sinua, jos toimit yksin ilman palkattuja työntekijöitä, sillä toiminimiyrittäjänä et voi maksaa itsellesi palkkaa.
Yrittäjän yksityistalouden varoja tai velkoja ei huomioida elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden laskennassa.
Yksityisen elinkeinonharjoittajan eli toiminimiyrittäjän nettovarallisuuden laskentaperusteena on normaalisti verovuotta edeltävän verovuoden päätöshetken tilanne. Esimerkiksi verovuoden 2025 verotuksessa käytettäisiin tällöin verovuoden 2024 nettovarallisuuden arvoa.
Jos yritystuloa kuitenkin jaetaan yritystoiminnan aloittamisvuodelta, laskentaperuste on nettovarallisuus sen verovuoden päättyessä, jonka tuloa ollaan jakamassa.
Mitä ovat toiminimen varat käytännössä?
Toiminimen elinkeinotoiminnan varoja ovat:
- käyttöomaisuus, kuten kiinteistöt, rakennukset ja rakennelmat, koneet ja kalusto, käyttöomaisuusarvopaperit ja muu käyttöomaisuus
- vaihto-omaisuus, kuten myytäväksi hankitut tavarat sekä muu vaihto-omaisuus, kuten aineet, tarvikkeet ja itse valmistettavat tuotteet
- rahoitusomaisuus, kuten myyntisaamiset, käteisvarat eli kassavarat, rahoitusomaisuusarvopaperit ja muu rahoitusomaisuus.
Toiminimen tilillä olevia rahoja ei lasketa osaksi nettovarallisuutta. Tämä johtuu siitä, että pankkitilin varat kuuluvat korkotulon lähdeverolain, eivät tuloverolain soveltamisalaan. Nettovarallisuuslaskelmaa hyödynnetään nimenomaan tuloverotuksessa.
Jos myyt toiminimiyrittäjänä pienimuotoisesti omaa työtäsi tai jotakin palvelua, voi hyvin olla, että elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen laskettava omaisuus on olematon tai hyvin pieni. Tällöin kaikki tai ylivoimainen valtaosa toiminimesi tuloksesta verotetaan ansiotulona yhdessä muiden mahdollisten ansiotulojesi kanssa.
Omistettu asunto tai auto voi lukeutua toiminimen nettovarallisuuteen, jos yli puolet käytöstä on yritystoiminnan osuutta. Auton kohdalla tämä tarkoittaa, että yli 50 prosenttia vuoden ajokilometreistä on yritystoiminnan ajoja. Asunnon kohdalla vaaditaan, että yli puolet asunnon kokonaispinta-alasta on yritystoiminnan käytössä.
Entä velat?
Elinkeinotoiminnan velkoja ovat niin lyhytaikaiset kuin pitkäaikaiset velat. Lyhytaikaisena velkaa pidetään silloin, kun se erääntyy maksettavaksi yhden vuoden tai sitä lyhyemmän ajan kuluessa. Yli vuoden kuluttua maksettavaksi erääntyvät velat sen sijaan ovat pitkäaikaisia velkoja.
Kirjanpitolain mukaisia laskennallisia verovelkoja ei nettovarallisuutta laskettaessa huomioida.
Esimerkki toiminimen nettovarallisuuden vaikutuksesta verotukseen
Toiminimen liikevaihto on 50 000 euroa ja kulut 20 000 euroa. Jäljelle jäävästä 30 000 euron tuloksesta tehdään automaattisesti viiden prosentin yrittäjävähennys, jolloin verotettavaksi tulokseksi muodostuu 28 500 euroa.
Oletetaan, että toiminimen nettovarallisuus on 5000 euroa. Tällöin 20 prosenttia vastaava osuus nettovarallisuudesta – eli 1000 euroa – voitaisiin verottaa pääomatulona, josta maksetaan veroa 30 %. Loput 27 500 euroa verotettaisiin ansiotulona yrittäjän henkilökohtaisella veroprosentilla.
Ansiotuloja verotetaan Suomessa progressiivisesti eli tulojen noustessa veroprosentti nousee. Käytännössä veroprosentti siis muodostuu yrittäjän kaikkien vuoden aikana kertyvien ansiotulojen mukaan. Tämä pitää huomioida, jos kyseessä on esimerkiksi sivutoiminen toiminimiyrittäjä, joka saa ansiotuloja myös päätyöstään.
Pääomatulojen veroprosentti sen sijaan on kiinteä 30 %, jos yrittäjän pääomatulot eivät kokonaisuudessaan ylitä 30 000 euroa. Ylittävästä osuudesta maksetaan pääomatuloveroa 34 prosenttia.
Vaatimus jaettavasta yritystulosta
Elinkeinonharjoittajan veroilmoituksessa on mahdollista vaatia, että pääomatulona verotettava osuus nettovarallisuudesta pudotetaan 10 prosenttiin tai 0 prosenttiin.
Tämä voi olla verotuksellisesti kannattavaa, jos toiminimiyrittäjän vuosittaiset ansiotulot ovat kokonaisuudessaan hyvin pienet, mutta samaan aikaan elinkeinotoimintaan on sitoutunut nettovarallisuutta. Vastaavasti ansiotulojen noustessa yrittäjälle voi olla verotuksellisesti edullisempaa, että pääomatulona verotetaan 20 prosenttia vastaava osuus nettovarallisuudesta.
Pääomatuloveroprosentti on 30 000 euron pääomatuloihin asti kiinteä 30 prosenttia. Ansiotulojen veroprosentti puolestaan nousee ansiotulojen kasvaessa. Marginaaliveroprosentti kertoo, kuinka suuri osuus lisääntyneistä ansiotuloista menee verojen maksamiseen.
Valtaosa toiminimiyrittäjien tuloista verotetaan ansiotuloina
Toiminimen verotuksesta puhuttaessa todetaan usein suurpiirteisesti, että toiminimen tulos verotetaan ansiotulona yhdessä yrittäjän muiden mahdollisten ansiotulojen kanssa.
Yleistys johtuu siitä, että toiminimiyrittäminen on usein pienimuotoista oman työn ja palveluiden myymistä, jolloin elinkeinotoiminnan nettovarallisuus voi olla olematon tai hyvin pieni. Tällöin pääomatulona verotettava osuus jää euromääräisesti hyvin pieneksi tai sitä ei ole lainkaan. Tilanne on sama, jos elinkeinotoiminnan velat ovat yhtä suuret tai isommat kuin elinkeinotoiminnan varat.
Nettovarallisuus voi kuitenkin olla merkittäväkin, jos toiminimiyrittäjä esimerkiksi omistaa liiketilan tai hänellä on elinkeinotoiminnan käytössä arvokasta kalustoa. Varsinkin tällaisissa tapauksissa laskelmat tuloksen jakamisesta pääoma- ja ansiotulo-osuuteen kannattaa tehdä yhdessä kirjanpitäjän kanssa.
Verotuksellisesti edullisin vaihtoehto (20 %, 10 % vai 0 %) voi vaihdella riippuen nettovarallisuuden määrästä, yritystoiminnan tuloksesta, yrittäjän muista mahdollisista tuloista tai siitä, että toimintaa harjoitetaan yhdessä yrittäjäpuolison kanssa.
Kattavammat lisätiedot elinkeinonharjoittajan nettovarallisuuden laskennasta ja varojen arvostamisesta löydät Verohallinnon syventävästä ohjeesta.