Yksityinen elinkeinonharjoittaja yrittämisen muotona – tutustu perusteisiin

Mitä yksityinen elinkeinonharjoittaja tarkoittaa?

Tiedä ainakin nämä asiat yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisesta

Kiinnostaako yrittäjyys, mutta et halua hukkua byrokratiaan ja paperitöihin?

Yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtyminen on tällöin varsin luonteva tapa aloittaa yritystoiminta.

Tämän artikkelin luettuasi tiedät, mitä yksityinen elinkeinonharjoittaja tarkoittaa ja millaisia hyötyjä ja haittoja kyseiseen yrittämisen muotoon yleensä liitetään.

Sisältö:

 

Sanasto haltuun: mitä eri termejä yksityisestä elinkeinonharjoittajasta voidaan käyttää?

Yksityinen elinkeinonharjoittaja tarkoittaa luonnollista henkilöä eli ihmistä, joka harjoittaa yritystoimintaa omissa nimissään ja omalla y-tunnuksellaan. Puhekielisiä termejä yksityiselle elinkeinonharjoittajalle ovat toiminimiyrittäjä ja toiminimi.

Vaikka arkikielessä puhutaan usein myös toiminimiyrityksistä, niin käytännössä yksityinen elinkeinonharjoittaja on ennemminkin yrittäjä kuin yritys.

Esimerkiksi osakeyhtiömuodossa yhtiö on yrittäjästä erillinen, itsenäinen oikeushenkilö ja verovelvollinen. Yksityisten elinkeinonharjoittajien kohdalla näin ei ole.

Käytännössä sinä ja yritystoimintasi olette yhtä, eli olet elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö. Tämä vaikuttaa olennaisesti esimerkiksi verotukseesi sekä vastuihisi yrittäjänä – palataan tähän hieman tuonnempana.

Verohallinto käyttää yksityisistä elinkeinonharjoittajista myös termejä ammatinharjoittaja ja liikkeenharjoittaja.

Enää nykyään termien välillä ei ole suurta käytännön eroa, mutta vuoteen 2016 asti liikkeenharjoittajien tuli tehdä kirjanpitonsa kahdenkertaisena.

Nykyään liikkeenharjoittajat voivat kuitenkin tehdä yhdenkertaista kirjanpitoa siinä missä ammatinharjoittajatkin.

Liikkeenharjoittajien tulee kuitenkin oikaista kirjanpitonsa suoriteperusteiseksi verotusta varten.

Lisätietoa ammatinharjoittajan ja liikkeenharjoittajan erosta ja termien käsitesisällöstä löydät linkin takaa.

Vaikka puhekielessä yksityisistä elinkeinonharjoittajista käytetään usein termiä toiminimi, virallisessa kielessä sana toiminimi tarkoittaa yrityksen nimeä sen yritysmuodosta riippumatta.

Myös jokaisella osakeyhtiöllä on siis toiminimi. Esimerkiksi peliyhtiö Supercellin toiminimi on Supercell Oy.

 

Omalla nimellä vai virallisella toiminimellä?

Myös yksityisenä elinkeinonharjoittajana voit rekisteröidä yritystoiminnallesi virallisen ja käyttösuojatun toiminimen – esimerkiksi Kolehmaisen Autokorjaamo.

Tämä onnistuu, kun teet perustamisilmoituksen PRH:n eli Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin. Toiminimen rekisteröinti onnistuu toki myös jälkikäteen, jos et tee sitä heti perustamisilmoituksen yhteydessä.

Vaihtoehtoisesti voit ryhtyä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi myös ilman kaupparekisteriin liittymistä. Tällöin ilmoitat yritystoiminnan aloittamisesta OmaVerossa.

Et kuitenkaan tässä tapauksessa saa rekisteröityä itsellesi virallista toiminimeä, vaan toimit yksityisenä elinkeinonharjoittajana omalla nimelläsi – esimerkiksi Kalle Kolehmainen. Halutessasi voit kuitenkin rekisteröidä toiminimen myöhemmin.

Varsin usein toiminimen perustamisella tarkoitetaan kuitenkin puhekielessä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtymistä riippumatta siitä, rekisteröikö yrittäjä itselleen virallisen, käyttösuojatun toiminimen vai toimiiko hän yrittäjänä omalla nimellään tai jollakin epävirallisella, ei-rekisteröidyllä markkinointinimellä.

Huomioi, että myös termi kevytyrittäjä y-tunnuksella tarkoittaa yksityistä elinkeinonharjoittajaa. Monet laskutuspalvelut tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden valita, haluavatko he laskuttaa ilman omaa y-tunnusta (perinteinen kevytyrittäjyys) vai omalla y-tunnuksella (jolloin asiakas on yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimiyrittäjä, jota palvelu saattaa nimittää kevytyrittäjyydeksi omalla y-tunnuksella).

Mistä moinen termisekamelska? Sanalla kevytyrittäjä voidaan palvelusta riippuen tarkoittaa eri asioita, koska kyseessä ei ole virallinen, lainsäädännön tuntema termi.

Alkujaan kevytyrittäjä on markkinointikäyttöön kehitetty nimitys laskutuspalveluiden asiakkaista, jotka laskuttavat ilman omaa y-tunnusta. Sittemmin termin käyttö on kuitenkin laajentunut.

Lisätietoa aiheesta:

 

Kuka voi ryhtyä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi Suomessa?

Käytännössä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi voi Suomessa ryhtyä kuka tahansa henkilö, jolla on pysyvä asuinpaikka Euroopan talousalueella.

Suomen ja Euroopan Unionin jäsenmaiden lisäksi Euroopan talousalueeseen kuuluvat Norja, Islanti ja Liechtenstein.

Myös alaikäinen henkilö voi ryhtyä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi huoltajan tai edunvalvojan suostumuksella.

Sähköinen perustamisilmoitus verkossa ei kuitenkaan tällöin onnistu, vaan asiat tulee hoitaa paperiteitse.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan perustamisilmoitus kaupparekisteriin maksaa sähköisesti tehtynä 70 euroa.

OmaVeron kautta voit aloittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen ilmaiseksi, mutta tällöin et voi rekisteröidä yritystoiminnallesi virallista ja käyttösuojattua nimeä.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana voit harjoittaa liiketoimintaa myös yhdessä puolisosi kanssa, mutta y-tunnus rekisteröidään aina vain yhden ihmisen nimiin.

 

Mitä hyötyjä ja haittoja yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimiseen liittyy?

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen edut muihin yrittämisen muotoihin verrattuna ovat seuraavanlaiset:

  • Aloittaminen ja lopettaminen on nopeaa. Perustamisilmoituksen tekeminen verkossa kestää noin 15 minuuttia, ja myös yritystoiminnan lopettaminen on huomattavasti nopeakestoisempi ja halvempi operaatio osakeyhtiöihin verrattuna. Toiminimen lopettamisilmoituksen tekeminen ei maksa mitään.
  • Yksityisen elinkeinonharjoittajan kirjanpito voidaan tehdä yhdenkertaisena. Helpoimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että pidät kirjaa yritystoimintasi tuloista ja menoista ja otat tositteet talteen kaikista myynneistä ja ostoistasi. Myöskään tilinpäätöksen tekemistä ei vaadita kuin tietyissä poikkeustapauksissa. Arvonlisäverovelvolliseksi sinun tulee liittyä, jos kalenterivuoden liikevaihto ylittää 20 000 euroa. Alv-raja nousi 20 000 euroon vuodenvaihteessa 2025.
  • Kirjanpidon vaatimusten lisäksi myös muu byrokratia, paperityöt ja hallinnolliset toimet ovat hieman vähemmän työläämpiä osakeyhtiöihin verrattuna. Käytännössä vain toiminimen veroilmoitus pitää täyttää, mutta senkin voit halutessasi jättää kirjanpitäjän harteille.
  • Laskutuspalveluiden asiakkaisiin eli niin sanottuihin kevytyrittäjiin verrattuna pääset käsiksi moniin erilaisiin veroetuihin, joiden ansiosta sinulle jää yritystoiminnastasi enemmän rahaa käteen. Näihin etuihin kuuluu esimerkiksi yrittäjävähennys. Voit myös vähentää kaikki liiketoimintasi kulut suoraan yritystoimintasi kuluina.
  • Rahojen siirtely yritystoiminnan tilin ja oman käyttötilisi välillä sujuu joustavasti. Voit koska tahansa napata tililtä rahaa omaan käyttöösi eli tehdä niin sanottuja yksityisnostoja. Muista vain jättää riittävästi rahaa sivuun verojen maksua varten. Myöskään hintoihisi sisältyvä arvonlisäveron osuus – jos ylipäätään liityt alv-rekisteriin – ei ole sinun rahaasi, vaan tilität sen eteenpäin verottajalle. Molemmat asiat on selitetty seikkaperäisemmin toiminimen verotusta ja arvonlisäveroa käsittelevissä artikkeleissa.
  • Yksityisestä elinkeinonharjoittajasta on helppo ja nopea siirtyä osakeyhtiömuotoon, jos toiminta alkaa kasvaa.
  • Jos ryhdyt yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi päätoimisesti, voit hakea starttirahaa. Ilman omaa y-tunnusta laskuttavat kevytyrittäjät eivät voi näin tehdä.

Entäpä mahdolliset riskit ja miinuspuolet?

  • Yksityisenä elinkeinonharjoittajana vastaat henkilökohtaisesti kaikista yritystoimintasi veloista, velvoitteista ja sitoumuksista. Osakeyhtiö sen sijaan on yrittäjästä erillinen oikeushenkilö. Asialla ei yleensä ole suurta merkitystä, jos myyt lähinnä omaa aikaasi ja asiantuntemustasi – taloudelliset riskit pysyvät tällöin todennäköisesti hyvin pieninä. Tilanne on erilainen, jos joudut yritystoimintaasi varten hakemaan rahoitusta tai tekemään suuria rahallisia investointeja. Tällöin osakeyhtiö on turvallisempi yritysmuoto, jos jokin menee pieleen.
  • Jos tulotasosi alkaa kasvaa, yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen ei ole verotuksellisesti yhtä optimaalista osakeyhtiömuotoon verrattuna. Kaikki mitä sinulle jää yritystoiminnastasi kulujen ja verovähennysten jälkeen käteen, on automaattisesti verotettavaa tuloasi. Isoilla tuloilla myös veroprosentti siis nousee väistämättä korkeaksi. Osakeyhtiössä voisit maksaa itsellesi palkkaa sopivaksi katsomasi summan ja jättää loput voitot osakeyhtiöön 20 prosentin yhteisöverolla verotettavaksi. Osakeyhtiö tarjoaa näin ollen paremmat mahdollisuudet verotuksen jaksottamiseen ja optimointiin. Palkan lisäksi saat osakeyhtiöstä rahaa ulos osinkoina, kilometrikorvauksina ja päivärahoina.
  • Yksityisenä elinkeinonharjoittajana et voi maksaa itsellesi palkkaa, joten et myöskään voi hyötyä autoedun tai lounasedun kaltaisista palkanmaksun luontoiseduista.
  • Yritystoiminnan kasvattaminen esimerkiksi uusia osakkaita tai sijoittajia mukaan ottamalla ei ole mahdollista samaan tapaan kuin osakeyhtiöillä. Lisäksi läheskään kaikkia julkisia yritystukia ei myönnetä yksityisille elinkeinonharjoittajille. Myös liiketoiminnan myyminen sekä sukupolvenvaihdostilanteet sujuvat yksinkertaisemmin ja verotehokkaammin osakeyhtiömuodossa. Toki myös yksityinen elinkeinonharjoittaja voi palkata työntekijöitä, mutta valtaosa toiminimiyrittäjistä työskentelee yksin. Yleensä tarve työntekijöiden palkkaamiseen kertoo siitä, että liiketoiminta saattaa olla kasvamassa ulos yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen raameista.
  • Yksityinen elinkeinonharjoittajuus henkilöityy yhteen ihmiseen ja näyttää ulospäin pieneltä liiketoiminnalta. Tällä ei välttämättä ole kannaltasi mitään merkitystä, jos myyt palveluita tai tavaroita yksityisasiakkaille. Yritysten välisessä kaupankäynnissä ja pidempiä liikesuhteita solmiessa osakeyhtiö saatetaan kuitenkin mieltää yksityistä elinkeinonharjoittajaa vakaammaksi ja uskottavammaksi kauppakumppaniksi. Mikään kiveenhakattu nyrkkisääntö tämä ei kuitenkaan ole.

 

Miten yksityisen elinkeinonharjoittajan verotus toimii?

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana kaikki vuoden aikana tienaamasi raha – eli käytännössä yritystoimintasi tulot miinus menot – on automaattisesti verotettavaa tuloasi.

Tuo raha verotetaan yhdessä muiden mahdollisten tulojesi kanssa.

Muut tulot voivat olla esimerkiksi päätyösi palkkatuloja, jos olet sivutoiminen yrittäjä.

Yksinkertaistettu esimerkki:

Kuvitellaan, että yritystoiminnastasi jää voittoa 20 000 euroa, kun kaikki liiketoiminnan kulut ja vähennykset on huomioitu.

Tuosta 20 000 eurosta saat ensin viiden prosentin yrittäjävähennyksen, joka on pienyrittäjille suunnattu verohelpotus.

Verotettavaksi tulokseksi jää 19 000 euroa, joka jaetaan ansiotulona ja pääomatulona verotettaviksi osuuksiksi.

Pääomatulona voidaan verottaa enintään 20 prosentin suuruinen osuus yritystoimintasi edeltävän vuoden nettovarallisuudesta.

Yritystoiminnan aloitusvuonna nettovarallisuus määräytyy verovuoden päättymishetken tietojen perusteella.

Nettovarallisuus lasketaan miinustamalla yritystoimintasi varoista sen velat ja lisäämällä lukuun 30 prosenttia työntekijöille maksetuista palkoista. Jos sinulla ei ole työntekijöitä, kaava on yksinkertaisesti varat miinus velat.

Varoihin luetaan kaikki yritystoimintaasi liittyvät rahanarvoiset tavarat, koneet, kiinteistöt, kalusto, myyntisaamiset ja kassavarat. Toiminimesi pankkitilillä oleva raha ei kuitenkaan ole osa nettovarallisuutta.

Monilla yksityisillä elinkeinonharjoittajilla liiketoimintaan ei sitoudu isoa nettovarallisuutta, jolloin yritystoiminnan tulos verotetaan joko pääosin tai kokonaan ansiotulona.

Jos yritystoimintasi nettovarallisuus olisi esimerkiksi 2000 euroa, 19 000 euron tuloksesta voitaisiin verottaa pääomatulona 400 euroa (eli 20 prosenttia 2000 eurosta).

Loput 18 600 euroa verotettaisiin ansiotulonasi.

Jos sinulla on muita ansio- tai pääomatuloja, kyseiset osuudet verotetaan yhdessä näiden tulojen kanssa. Veroprosenttisi voi siis nousta korkeaksi, jos tienaat palkkatöissäsi hyvin ja teet sivutoimisesti töitä myös yksityisenä elinkeinonharjoittajana.

Ansiotuloja verotetaan progressiivisesti eli tulojen noustessa veroprosentti nousee. Pääomatulovero taas on kiinteä 30 prosenttia, jos pääomatulojen määrä ei nouse yli 30 000 euron.

Voit yksityisen elinkeinonharjoittajan veroilmoituksella vaatia pääomatulona verotettavan osuuden laskemista 10 prosenttiin tai 0 prosenttiin.

Jos ansiotulosi jäävät kokonaisuudessaan vuoden aikana hyvin pieniksi, voi olla kannattavampaa vaatia yritystoiminnan tulos kokonaan ansiotulona verotettavaksi.

Pääomatulona verottaminen voi kuitenkin olla verotuksellisesti edullista, jos ansiotulot eivät ole aivan pienet ja yritystoimintaan on samaan aikaan sitoutunut nettovarallisuutta.

Varsin usein yksityisten elinkeinonharjoittajien nettovarallisuus on kuitenkin sen verran pieni, että pääomatulona verotettava osuus jää joka tapauksessa niukaksi.

Tällöin joko kaikki tai ylivoimainen valtaosa yritystoiminnan tuloksesta verotetaan ansiotulona.

Kun sinulla on kirjanpitäjä, hän kertoo sinulle verotuksellisesti edullisimman vaihtoehdon.

Täsmentävää tietoa yksityisen elinkeinonharjoittajan verotuksesta voit lukea aihetta käsittelevästä kattavammasta artikkelista.

Samalla saat tietää, miten käytännössä maksat kontollesi lankeavat verot ja mitä kuluja voit vähentää verotuksessa.

 

Mitä yksityisen elinkeinonharjoittajan pitää tietää kirjanpidosta?

Yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtyminen tekee sinusta kirjanpitovelvollisen.

Tämä tarkoittaa, että huolehdit kirjanpidostasi joko itse tai ulkoistat sen kirjanpitäjälle, tilitoimistolle tai netissä toimivalle kirjanpitopalvelulle.

Kirjanpitovelvollisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että yritystoimintasi tuloista ja menoista pidetään kirjaa.

Tällä tavoin voidaan laskea, kuinka paljon yritystoimintasi tuottaa sinulle rahaa ja kuinka paljon joudut tuloistasi maksamaan veroja.

Yritystoiminnan tulos lasketaan tilikausittain. Tilikauden pituus on pääsääntöisesti 12 kuukautta, mutta yritystoiminnan alussa tai lopussa se voi olla tätä lyhyempi tai pidempi ajanjakso.

Lähes aina elinkeinonharjoittajien tilikausi on kalenterivuosi eli 1.1.-31.12.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan kirjanpitoa käsittelevän kattavamman artikkelin luettuasi tiedät paremmin vastaukset muassa seuraaviin kysymyksiin:

  • Miksi kirjanpidon ulkoistaminen on yleensä järkevää?
  • Mitä velvollisuuksia yrittäjällä on, vaikka kirjanpito ulkoistettaisiin?
  • Mitä eroa on yhdenkertaisella ja kahdenkertaisella kirjanpidolla?

 

Mitä vakuutuksia yksityinen elinkeinonharjoittaja tarvitsee?

Tarve erilaisille vakuutuksille riippuu pitkälti toimialastasi. Varsin usein ainoa pakollinen vakuutus on YEL-vakuutus eli yrittäjän eläkevakuutus.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana sinun on hankittava YEL-vakuutus, jos:

  • olet 18–67-vuotias
  • YEL-työtulosi on vuositasolla vähintään 9208,43 euroa (2025)
  • työskentelet yrittäjänä yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta.

YEL-työtulo on arvio oman työpanoksesi rahallisesta arvosta. Sen tulisi vastata suuruudeltaan sellaista summaa, jonka voisit maksaa palkkana samaan työhön pestatulle työntekijälle, jolla on vastaava ammattitaito kuin sinulla.

Kyseessä ei siis ole sama asia kuin yksityisenä elinkeinonharjoittajana laskuttamasi vuosittainen rahasumma tai käteesi jäävä summa kulujen ja verojen jälkeen.

Eläkeyhtiö vahvistaa YEL-työtulon yrittäjän tilanteen mukaan. Voit aina pyytää työtuloarvioon korjausta, jos et ole siihen tyytyväinen.

Mitä isommaksi työtulosi asetetaan, sitä paremmin eläkettä sinulle kertyy. Eläkkeen kertymisen lisäksi YEL-työtulo vaikuttaa myös sosiaaliturvaasi, kuten esimerkiksi sairaus- ja vanhempainpäivärahojen määrään.

Toisaalta mitä suurempi YEL-työtulo on, sitä isompia vakuutusmaksusi ovat. Halvimmillaan YEL-vakuutus maksaa uuden yrittäjän alennus huomioituna noin 1700 euroa vuodessa.

Jotkut yrittäjät maksavat YEL-vakuutusta todellisen ansiotasonsa mukaan. Toiset taas mitoittavat YEL-työtulon tarkoituksella minimiin ja laittavat ylijääneet rahat säästöön tai sijoituksiin.

Tällöin on kuitenkin syytä huolehtia siitä, että jonkunlaista vakuutusturvaa löytyy esimerkiksi työkyvyttömyyden varalle.

Huomaa tämä:

Yrittäjän eläkelaki uudistui vuodenvaihteessa 2023.

Nykyään eläkeyhtiöt valvovat tarkemmin, että YEL-työtulo on asetettu todellista tilannetta vastaavaksi.

Työtulon määrittelyssä käytettäviä tietoja myös täsmennettiin.

Mikään vapaaehtoinen vakuutus ei poista velvoitetta YEL-vakuutuksen hankkimiseen, jos täytät edempänä luetellut YEL-ehdot.

Ehtojen täyttyessä sinun tulee hankkia vakuutus, vaikka yritystoimintasi olisi sivutoimista.

Vakuutusta ei ole pakko hankkia heti, koska yritystoiminnan alussa et välttämättä tiedä, ylittyykö YEL-työtuloraja. Tämä on yleinen tilanne varsinkin sivutoimisilla yrittäjillä.

Muita toimialasta riippuvaisia vakuutuksia ovat esimerkiksi yrittäjän tapaturmavakuutus, erilaiset vastuuvakuutukset, oikeusturvavakuutus, potilasvakuutus sekä omaisuusvakuutus.

Niistä voit lukea lisää napauttamalla alla näkyvää painiketta.

 

Miten toiminnan lopettaminen onnistuu?

Voit lopettaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen tekemällä lopettamisilmoituksen YTJ.fi:n tai OmaVeron kautta.

Tee ilmoitus YTJ:n kautta, jos kuulut kaupparekisteriin ja haluat poistua kyseisestä rekisteristä. Antamasi tiedot välittyvät samalla ilmoituksella myös Verohallinnolle, joka poistaa yritystoimintasi omista rekistereistään.

Jos kuulut vain Verohallinnon rekistereihin – eli useimmissa tapauksissa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin – voit hoitaa lopettamisen myös OmaVerossa.

Omat rekisteröintimerkintäsi voit tarvittaessa tarkistaa YTJ.fi-palvelun etusivun yrityshaulla.

 

Muita usein kysyttyjä kysymyksiä

Onko yksityisellä elinkeinonharjoittajalla virallista lyhennettä kuten muilla yritysmuodoilla?

Yksityisestä elinkeinonharjoittajasta käytetään usein lyhennettä tmi, t:mi tai toiminimi, mutta kyseisten lyhenteiden tai tunnusten sisällyttäminen rekisteröityyn nimeen ei ole pakollista.

Käytäntö eroaa esimerkiksi osakeyhtiöistä, joiden nimistä pitää löytyä lyhenne Oy tai sana osakeyhtiö.

 

Voiko yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtyä ilman toiminimeä?

Kyllä voi. Tällöin toimit yrittäjänä omalla nimelläsi (esim. Matti Virtanen), etkä rekisteröi yritystoiminnallesi virallista, käyttösuojattua toiminimeä (esim. Virtasen Fotopalvelu).

Ilman virallista toiminimeäkin voit halutessasi käyttää yrityksesi markkinoinnissa jotain itse keksimääsi nimeä, kunhan et loukkaa jo voimassa olevia rekisteröityjä yritysnimiä. Rekisteröinnillä saisit kuitenkin toiminimellesi käyttösuojan.

Puhekielessä sanoilla toiminimi ja toiminimiyrittäjä viitataan varsin usein kaikkiin yksityisiin elinkeinonharjoittajiin riippumatta siitä, ovatko he oikeasti rekisteröineet itselleen virallista toiminimeä.

 

Tarvitseeko yksityinen elinkeinonharjoittaja erillisen pankkitilin yritystoimintaa varten?

Yritystoiminnan tulot ja menot on kirjanpidon selkeyden vuoksi syytä pitää erillään yksityisistä menoista. Tätä varten sinun kannattaa avata liiketoimintaa varten oma erillinen tilinsä.

Pankit tarjoavat myös yksityisille elinkeinonharjoittajille erillisiä yritystilejä, mutta pienimuotoisessa toiminnassa yleensä aivan tavallinen, verkkopankin kautta avattu käyttö- tai säästötili soveltuu myös tähän tarkoitukseen.

Pankeilla voi kuitenkin olla tiliehdoissaan maininta, että yksityiskäyttöön tarkoitettuja tilimuotoja ei saa käyttää yritystoiminnassa. Käytännöissä voi olla pankkikohtaisia eroja.

 

Voiko yksityisellä elinkeinonharjoittajalla olla palveluksessaan työntekijöitä?

Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla voi olla palveluksessaan työntekijöitä. Ylivoimainen valtaosa elinkeinonharjoittajista toimii silti yksin.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei kuitenkaan voi maksaa palkkaa itselleen, puolisolleen tai alle 14-vuotiaalle lapselle. Palkanmaksu ulkopuolisille työntekijöille on kuitenkin mahdollista.

Työntekijöiden palkkaamisen tarve on usein merkki siitä, että liiketoiminnassa liikkuu jo jonkin verran rahaa.

Tällöin voi olla riskienhallinnan kannalta turvallisempaa perustaa osakeyhtiö, jos jokin meneekin pieleen.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana vastaat aina henkilökohtaisesti kaikista yritystoimintasi veloista ja velvoitteista.