Ammatinharjoittaja ja liikkeenharjoittaja – mitä termit tarkoittavat ja mikä niiden ero on?

Liikkeenharjoittaja ja ammatinharjoittaja ovat usein käytettyjä termejä yksityisistä elinkeinonharjoittajista eli puhekielisesti toiminimistä tai toiminimiyrittäjistä. Tällä sivulla voit tutustua tarkemmin kyseisten termien määritelmään ja niiden eroon.


 

Mitä liikkeenharjoittaja tarkoittaa?

Liikkeenharjoittaja tarkoittaa yksityistä elinkeinonharjoittajaa eli toiminimiyrittäjää, jolla on omasta asunnostaan erillinen liiketila tai toimipaikka yritystoimintaansa varten.

Esimerkiksi parturi-kampaajat ja kosmetologit ovat varsin usein liikkeenharjoittajia.

Liikkeenharjoittaja voi toimia myös vähittäiskaupan eli tuote- tai tavaramyynnin parissa – esimerkkeinä mainittakoon kioskiyrittäjä tai muu kauppias.

 

Mitä ammatinharjoittaja tarkoittaa?

Ammatinharjoittaja tarkoittaa sellaista yksityistä elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole työskentelyään varten erillistä liiketilaa ja jonka toiminta perustuu pääsääntöisesti yrittäjän henkilökohtaiseen ammattitaitoon. Ammatinharjoittaja myy näin ollen omaa osaamistaan.

Esimerkiksi eri työmaita kiertelevät rakennusalan yrittäjät tai kotoa käsin tietokoneellaan töitä tekevät yrittäjät ovat usein ammatinharjoittajia.

Oman ammatin harjoittaminen tai myyntiliikkeen pyörittäminen on toki mahdollista myös muiden yritysmuotojen turvin.

Verotuksesta ja kirjanpidosta puhuttaessa termeillä ammatinharjoittaja ja liikkeenharjoittaja viitataan kuitenkin käytännössä aina nimenomaan yksityisiin elinkeinonharjoittajiin.

Enää nykyään termien erolla ei ole kovinkaan suurta käytännön merkitystä. Alta voit lukea miksi.

 

Mikä on ammatinharjoittajan ja liikkeenharjoittajan ero?

Kahden eri termin käyttäminen yksityisistä elinkeinonharjoittajista liittyy kirjanpitovelvoitteeseen ja verotukseen. Vuoteen 2016 asti liikkeenharjoittajien tuli tehdä kirjanpitonsa kahdenkertaisena.

Kirjanpitolain muuttumisen jälkeen liikkeenharjoittajat voivat kuitenkin nykyään tehdä yhdenkertaista, maksuperusteista kirjanpitoa samaan tapaan kuin ammatinharjoittajatkin. Liikkeenharjoittajien on kuitenkin verotusta varten oikaistava kirjanpitonsa suoriteperusteiseksi.

Edellisestä poiketen niin ammatin- kuin liikkeenharjoittajien on kuitenkin pakko tehdä kirjanpitonsa kahdenkertaisena, jos vähintään kaksi kolmesta seuraavasta ehdosta täyttyy:

  • Taseen loppusumma on yli 100 000 euroa.
  • Liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on yli 200 000 euroa.
  • Yrityksen palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.

Käytännössä kriteerit ovat toiminimiyrittämiseen niin suuria, että ne toteutuvat äärimmäisen harvoin.

Kahdenkertainen kirjanpito on kuitenkin pakollinen myös silloin, jos yrittäjä haluaa tilikaudekseen jonkun muun ajanjakson kuin kalenterivuoden.

Kahdenkertainen kirjanpito tarkoittaa, että jokaisesta liiketapahtumasta merkitään rahan lähde ja rahan käyttö. Kaikki kirjaukset merkitään vähintään kahdelle kirjanpidon tilille.

Jokaisesta tapahtumasta tehdään kirjaus toisen tilin debet-puolelle ja toisen kredit-puolelle. Debetistä näet, mihin raha kohdistuu. Kredit taas osoittaa, mistä raha on peräisin.

Esimerkki: Myyt laskulla 300 euron arvoisen tuotteen asiakkaalle. Lähetettyäsi laskun merkitset ensin 300 euron summan Myyntisaamiset-tilin debetiin ja Myynnit-tilin kreditiin. Asiakkaan maksaessa kirjaat 300 euroa Pankkitilin debet-puolelle ja vastaavan summan Myyntisaamisten kreditiin.

Yhdenkertaisessa kirjanpidossa tilitapahtumat sen sijaan jaksotetaan maksuperusteisesti sen mukaan, kun tilille tulee tai sieltä lähtee rahaa.

Äskeisessä esimerkissä tekisit siis kirjauksen vasta siinä vaiheessa, kun asiakas maksaa laskun.

Enää nykyään Verohallinnon verkkosivuilta ei löydy erillisiä määritelmiä liikkeen- ja ammatinharjoittajille. Takavuosina verottaja kuitenkin kuvaili termejä seuraavanlaisesti:

Liikkeenharjoittajan määritelmä

”Liikkeenharjoittaja on itsenäinen yrittäjä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa omaan lukuunsa ja vastaa taloudellisesti omista sitoumuksistaan.

Liikkeenharjoittaja voi esimerkiksi tuottaa raaka-aineiden, koneiden, työntekijöiden tai muiden tuotantotekijöiden avulla tuotteita tai palveluita, joiden myynnillä hän hankkii itselleen tuloa.” (Vero.fi 2014).

Ammatinharjoittajan määritelmä

”Ammatinharjoittaja on itsenäinen yrittäjä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa omaan lukuunsa ja vastaa taloudellisesti omista sitoumuksistaan.

Ammatinharjoittajan toiminta perustuu pääsääntöisesti yrittäjän henkilökohtaiseen ammattitaitoon, eikä toimintaan sitoudu merkittäviä pääomia.” (Vero.fi 2014).

Rajanveto ammatin- ja liikkeenharjoittajien välille voi joissain erityistapauksissa olla hankalaa.

Asialla on väliä lähinnä silloin, jos aiot tehdä toiminimen yhdenkertaista kirjanpitoa itse, mutta et tiedä, pitääkö sinun oikaista kirjanpito suoriteperusteiseksi verotusta varten.

Kirjanpitäjät tekevät toiminimiyrittäjien kirjanpidot useimmiten kahdenkertaisina omilla ohjelmistoillaan.

Jotkut verkossa toimivat digitaaliset kirjanpitopalvelut kuitenkin toteuttavat kirjanpidon yhdenkertaisena. Tällöin kirjanpito muodostuu usein automaattisesti yrittäjän palveluun lisäämien tositteiden – eli esimerkiksi myynti- ja ostolaskujen – pohjalta.

 

Kaupparekisteriin liittyminen on pakollista, jos sinulla on asunnostasi erillinen liiketila

Yksityisen elinkeinonharjoittajan on pakko ilmoittautua kaupparekisteriin, jos yksikin seuraavista kriteereistä toteutuu:

  • Yrittäjällä on elinkeinotoimintaansa varten pysyvä toimipaikka eli omasta asunnosta erillinen liiketila.
  • Yrittäjällä on palveluksessa muita henkilöitä kuin aviopuoliso, alaikäinen lapsi tai lapsenlapsi.
  • Yrittäjä harjoittajaa jotakin luvanvaraista elinkeinotoimintaa.

Mainituista ehdoista poiketen maatilataloutta tai kalastusta harjoittavien toiminimiyrittäjien ei kuitenkaan tarvitse ilmoittautua kaupparekisteriin.

Kaupparekisteriin liittyminen on usein fiksua myös ammatinharjoittajille, joilla edellä mainitut kriteerit eivät välttämättä täyty. Kaupparekisteriin ilmoittautumalla yrittäjä voi valita itselleen erillisen käyttösuojatun toiminimen – esimerkiksi Foto Virtanen.

Muussa tapauksessa yrittäjä harjoittaisi elinkeinotoimintaa omalla nimellään (esimerkiksi Heikki Virtanen) tai jollain itse keksimällään markkinointinimellä, joka ei kuitenkaan nauttisi rekisteröinnin tuomaa suojaa.

 

Millä muilla nimillä liikkeen- tai ammatinharjoittajia voidaan kutsua?

Yleisimmin käytettyjä puhekielisiä nimityksiä liikkeen- ja ammatinharjoittajille eli yksityisille elinkeinonharjoittajille ovat toiminimi ja toiminimiyrittäjä.

Huomioi silti, että virallisessa sanastossa toiminimi tarkoittaa minkä tahansa yritysmuodon toiminnassaan käyttämää nimeä.

Esimerkiksi peliyhtiö Supercellin yritysmuoto on osakeyhtiö, jonka toiminimi on Supercell Oy. Vastaavasti tekstiili- ja vaatefirma Marimekko on julkinen osakeyhtiö, jonka toiminimi on Marimekko Oyj.

Omalla y-tunnuksella varustettu kevytyrittäjä on myös yksityinen elinkeinonharjoittaja. Yleensä kevytyrittäjillä ei ole omaa y-tunnusta, vaan he laskuttavat valitsemansa laskutuspalvelun y-tunnuksella.

Jotkut laskutuspalvelut kuitenkin hakevat käyttäjilleen oman y-tunnuksen, jolloin heistä tulee yksityisiä elinkeinonharjoittajia.

Kevytyrittäjä ei ole lainsäädännössä tunnettu virallinen termi, minkä takia sillä voidaan palvelusta riippuen viitata eri asioihin. Voit lukea asiasta lisää tutustumalla alla lueteltuihin artikkeleihin.